Viimeinen lomaviikko meni kuin siivillä. Viimeinkin myös Rainer oli saanut viikon lomaa. Alku tuntui vielä perjantaina melkein mahdottomalta, mutta jo puolen yön jälkeen hän ilmestyi kotiimme Sanginsuuhun, johon minäkin ehdin vain noin tuntia aikaisemmin Vaasan asuntomessuilta.

Lauantaina jo suuntasimme kohti Utajärveä ja savusaunan ihanuuksia. Sunnuntaina oli jo aamusta kiire hillasuolle katsastamaan soiden keltaista satoa. Puolenpäivän aikaan annoimme periksi ja totesimme, ettei tänä vuonna tarvitse lakkoja poimia. Suuntasimme vielä samana päivänä naapuriin mansikkamaalle ja sieltä saimme pellon punaisia herkkuja jopa talvea varten kerätyksi.

Alkuviikko aherrettiin talven puiden kimpussa ja niinpä saimmmekin savuasaunalle, mökin liiteriin ja kodin liiteriin melkein talven puut kuivina. Mukavalla mielellä torstaina annoimme tilaa nuorille mökillä ja lähdimme itse nauttimaan kaupungin kulttuurinautinnoista. Perjantai-iltana Pohjan sotilassoittokunta, Iiro Seppänen ja Rajattomat kajauttelivat Toppilan Möljällä sellaista musiikkia, että siinä riitti musiikkinautintoa pitkäksi aikaa. Paikalle oli saapunut noin 3000 innokasta kuulijaa.

Lauantaina menimme nuorten mukaan viettämään savusaunailtaaa mökille. Ahti ei suonut verkkoihin antejaan, mutta ilta oli mukava mukavassa nuorten seurassa ja hyvä ruoka toi vielä pisteen i:n päälle.

Sunnuntaina vietimme Oulujoen kirkossa ja Pappilan pihamaalla kirkon 100-vuotisjuhlia. Sää oli taas kerran lämmin ja aurinkoinen, mikä on tänä kesänä tosi harvinaista herkkua. Seurakunta tarjosi oikein lohisopat ja kirkkokahvit, minkä jälkeen saimme seurata onnitteluja ja hyvää ohjelmaa.

Sunnuntai-illan kruunasi vielä meille mieluisa puolitoista-tuntinen tenniksen parissa. Kun sitten menimme nukkumaan, huomasin, että maanantaina alkavat työt ja loma päättyy. Aamulla herätessäni huomasin, että taas alkavat nämä yksin vietettävät arkiviikot.

Tällainen lomapuurtaminen unohduttaa työkiireet, rentouttaa ja antaa taas voimia talven puurtamiseen!