Gallupit ovat suuntaa antavia, mutta eivät mielestäni kerro totuutta. Lakkasin uskomasta gallupeihin 35 vuotta sitten. Silloin tehtiin gallupia naisten synnytysten helpottamisesta. Olin juuri synnyttänyt ja synnytykseni oli ollut helppo. Minulta kysyttiin, pitäisikö mielestäni tehdä jotakin naisten synnytysten helpottamiseksi. Vastasin, että oman kokemukseni perusteella en voi vaatia tuollaista. Gallupin tekijä kuitenkin pakotti minut vastaamaan hänen toivomallaan tavalla. Tuosta lähtien olen uskonut, että tutkimuksen maksaja haluaa tietynlaisen tuloksen ja kyselyn tekijä vaikuttaa vastauksiin.

Asun haja-asutusalueella ja joudun joka päivä käyttämään omaa autoa töihin kulkemiseen. Joukkoliikenne ei voi koskaan toimia hyvin kotini ja työpaikkani välillä. Tämä on realismia. Joka päivä joudun selittelemään ihmisille, että Oulun kokoisessa kaupungissa joukkoliikenne ei voi toimia niin hyvin, että se saavuttaisi kaikki ihmiset. Lippujen hinnat ovat tällä hetkellä niin korkeat, ettei se senkään takia saavuta suuria kansan rivejä. Monet ovat selittäneet minulle, että Ouluun pitäisi saada kunnallinen liikennelaitos. Tämähän tarkoittaisi, että kaupungin verorahoilla pitäisi vielä pystyä järjestämään edullinen liikennelaitos. Onko kaupungin tai kunnan perustehtävä järjestää ihmisten liikkuminen verorahoilla? Minun mielestäni näin ei ole. Pidän huomattavasti tärkeämpänä laadukkaan vanhustenhoidon, jonottoman, laadukkaan terveydenhoidon järjestämisen, lapsiperheiden tukemisen, neuvolatoiminnan tukemisen, koulutuksen varmistamisen ja nuorten työllistämisen. Jos väestöpohja olisi toinen, voisin olla toista mieltä. Oulu on kuitenkin laajalle alueelle sijoittuva keskus, jossa asukastiheys on pieni.

Tänään Rotuaarilla minulta tuli nuori tyttö kysymään, onko Kokoomus sitä mieltä että sosiaali- ja terveyspalvelut on yksityistettävä. Minun oli helppo vastata, että ei ole. Nykyisin resurssein tämä ei ole edes mahdollista. Luulen nimittäin, että pääkaupunkiseudun hoito- j a lääkärihenkilökuntapula tulee myös tänne Oulun seudulle. Kuitenkaan en malttanut jättää vastaustani tähän. Kerroin nuorelle kysyjälle, ettei tämä edes ole käytännössä mahdollista. Keskityin kuitenkin terveydenhoitopuoleen, koska tunnen omasta mielestäni aika hyvin juuri tätä puolta. Kerroin, että terveyspalvelut tällä hetkellä Oulussa tuotetaan omana palveluna, mutta koska kunnalliset palvelut eivät riitä tuottamaan palveluita lain määräämässä ajassa, joudumme ostamaan palveluita myös yksityiseltä puolelta. Tänä päivänähän esimerkiksi erikoissairaanhoitoon on niin pitkät jonot, että on pakko ostaa palveluita myös yksityiseltä siten, että lain määräämät jonotusajat eivät ylity. Nyt kuitenkin odotetaan vain lain pakottamina turhan pitkään, ennen kuin siirrytään käyttämään ostopalveluita. Miksei voitaisi todellakin tehdä niin, että ellei erikoissairaanhoidossa ole saatavilla julkista palvelua esimerkiksi kahden viikon sisällä, ostettaisiin jo siinä vaiheessa palvelu yksityiseltä eikä odotettaisi puolta vuotta. Näin hoitoa tarvitsevat saadaan nopeammin takaisin normaalikuntoisina työelämään ja jonot purkautuisivat. Tämä ”ylimenovaihe”, jolloin puretaan jonoja maksaa hiukan enemmän, mutta tulisi verorahoina takaisin. Vähitellen hoidon tarve tasoittuu siten, että ostopalveluiden tarve vähenee. Jos näin ei käy, meidän tulee ostaa aina osa palveluista yksityisiltä lääkäriasemilta. Onhan terveys meidän kaikkien oikeus.

Suomen kansalaisella on perustuslain mukaan oikeus valita oma asuinpaikkansa muutamin poikkeuksin. Maaseudun haja-asutusalueille saa rakentaa vain erityisistä syistä. Kun kaavoitus on kuitenkin kunnan yksinoikeus ja virkamies tekee kaavan, hän pääsee päättämään asiasta, vaikkei hänellä olisi varsinaista oikeutta tästä päättää. Jos harjoitat elinkeinotoimintaa maalla, voit rakentaa maalle. Jos olet valinnut ammatiksesi sairaanhoitajan, lääkärin, insinöörin, opettajan,  IT-ammattilaisen tai jonkin muun ammatin, sinulta voidaan kieltää maalle rakentaminen, vaikka omistaisit isonkin maapalasen. Onko tämä tasa-arvoa?
Olin viime viikolla kaupunkisuunnittelun seminaarissa Tietomaassa. Siellä onnistuneesti kerrottiin asutuksen tulosta kirkonkyliin. Asutus oli harvaa ja se muotoutui jokien ja vesien varsiin harvakseen. Tämä on mielestäni luonnollinen ja oikea tapa myös kaavoittaa. Oulun kaavoitussuunta näyttää kuitenkin olevan, että tehdään tiheään rakennettuja keskuksia ja maaseutu miltei autioitetaan ja syynä tuntuu olevan, että ainoa oikea liikennöimismuoto ilmaston muutoksen estämiseksi on julkinen liikenne. Yksi luennoitsija jopa sanoi, että hinnoittelulla pitää estää haja-asutusalueille rakentaminen. Tämä on kyllä laput silmillä suunnittelua. Nähdään vain yksi paha mörkö ja se on yksityisautoilu. Väitän, että kaupungissa asuva, julkista liikennettä käyttävä ihminen voi saastuttaa muilla huonoilla valinnoilla luontoa paljon enemmän kuin maalla asuva omaa autoa käyttävä, luonnosta elintarvikkeita hankkiva haja-asutusalueen ihminen. Kaavoittajankin tulee muistaa, etteivät kaikki viihdy kaupungeissa eivätkä taajamissa. Meille syntyy suuri sosiaalipuolen ongelma, kun ihmiset tahtomattaan pakotetaan elämään ympäristössä, jossa he eivät viihdy.

Eläkkeelle jäänyt ja nyt keskustalaiseksi profiloitunut entinen asemakaavapäällikkömme kirjoitti Kalevassa viime viikolla Oulun kaupungin onnistuneesta maapolitiikasta. Onko tämä todella Keskustapuolueen mielipide? Uuden Oulun myötä kaupunkimme pinta-ala laajenee ja kaupungin maapolitiikan piiriin tulee runsaasti uusia maanomistajia. Minkälaisin tuntein he suhtautuvat asiaan? Onko oikein, että oululainen maanomistaja pakotetaan luopumaan maastaan asutuksen tieltä huonommalla korvauksella menetetystä omaisuudestaan kuin muiden vastaavankokoisten kaupunkien maanomistaja Suomessa? Ihmettelen myös, miksi tiemaaksi kaavoitetusta alueesta maksetaan maanomistajalle huonommin kuin asuntoalueeksi kaavoitetusta alueesta, vaikka maa omistajalleen on yhtä arvokasta. Olen seurannut kaavoittajan toimia Oulussa ja huomannut, että kaikki joen ja meren rannat sekä muuta maisemallisesti kauniit paikat kaavoitetaan virkistysalueiksi tai polkupyöräreiteiksi, jolloin ne menettävät täysin arvonsa. Onko tämä oikeaa maapolitiikkaa? En tarkoita, että tämän pitäisi nostaa tonttien hintoja, vaan kaupungille tulevan osuuden tulisi olla pienempi. On oikeus ja kohtuus, että myyjä saa riittävän hinnan, kaupunki saa kustannusten mukaisen hinnan ja myös tontin lopullisen ostajan maksama hinta on kohtuullinen.