Kerron pari esimerkkitapausta omasta ystäväpiiristäni. Näiden tarkoitus on osoittaa, että järjestelmän kankeus maksaa.

Ystävättäreni joutui kesken työpäivän päivystykseen, koska hän tunsi itsensä väsyneeksi, rintaa puristi, heikotti. Nämä ovat tyypillisiä oireita mahdollisesta sydäninfarktista. Hänelle tehtiin päivystyksenä tutkimus, joka osoitti, ettei sydämessä ole vikaa. Voimakas sukurasite oli myös verisuonitukkeumasta kaularangassa. Päätettiin tehdä myös tämä tutkimus päivystyksenä. Seuraavana päivänä olo oli hiukan parempi. Tutkimusta ei tehty. Potilas kotiutettiin kotiin lepäämään ja parin viikon sairaslomalle. Hänet asetettiin samalla jonoon odottamaan tutkimusta, kun sairaalassa on paikka hänelle. Miettikääpä, mitä maksaa makuuttaa muuten työkuntoista henkilöä sairaslomalla ja kuinka paljon enemmän tämä maksaa yhteiskunnalle, kun potilas joskus pääsee hoitoon, jolloin joudutaan tekemään paljon tutkimuksia uudelleen. Samalla oltaisiin säästytty parin viikon ylimääräiseltä sairaslomalta. Potilas olisi päässyt operaatioon huomattavasti parempikuntoisena.

Toinen tapaus sattui eräässä sairaalassa, jonne potilas oli joutunut päivystyksenä tarkkailuosastolle, missä todettiin hänen tarvitsevan operoinipaikkaa sisätaudeilta. Potilas makasi pari päivää turhaan tarkkailussa. Asiota hyvin ymmärtävä omainen kyseli tarkkailuosaston henkilökunnalta, miksei operaatiota voi tehdä siten, että sisätautilääkäri tekee sen tarkkailuosastolla, koska kyseessä oli ainoastaan puute sisätautiosaston vuodepaikasta. Potilaalle tehtiin sisätautinen operaatioa tarkkailuoastohoidon aikana. Potilas pääsi kotiin. Vielä hänen kotiin päästessäänkään ei ollut vapautunut vuodepaikkaa sisätautiosastolta. Ellei omainen olisi ollut valistunut, olisi potilas saattanut maata pitkäänkin turhaan tarkkailuosastolla.

Tällaisia samantyyppisiä tapauksia olen kuullut monen kertovan eri sairaaloista.