Suomen kansalaisella on perustuslain mukaan oikeus valita oma asuinpaikkansa muutamin poikkeuksin. Maaseudun haja-asutusalueille saa rakentaa vain erityisistä syistä. Kun kaavoitus on kuitenkin kunnan yksinoikeus ja virkamies tekee kaavan, hän pääsee päättämään asiasta, vaikkei hänellä olisi varsinaista oikeutta tästä päättää. Jos harjoitat elinkeinotoimintaa maalla, voit rakentaa maalle. Jos olet valinnut ammatiksesi sairaanhoitajan, lääkärin, insinöörin, opettajan,  IT-ammattilaisen tai jonkin muun ammatin, sinulta voidaan kieltää maalle rakentaminen, vaikka omistaisit isonkin maapalasen. Onko tämä tasa-arvoa?
Olin viime viikolla kaupunkisuunnittelun seminaarissa Tietomaassa. Siellä onnistuneesti kerrottiin asutuksen tulosta kirkonkyliin. Asutus oli harvaa ja se muotoutui jokien ja vesien varsiin harvakseen. Tämä on mielestäni luonnollinen ja oikea tapa myös kaavoittaa. Oulun kaavoitussuunta näyttää kuitenkin olevan, että tehdään tiheään rakennettuja keskuksia ja maaseutu miltei autioitetaan ja syynä tuntuu olevan, että ainoa oikea liikennöimismuoto ilmaston muutoksen estämiseksi on julkinen liikenne. Yksi luennoitsija jopa sanoi, että hinnoittelulla pitää estää haja-asutusalueille rakentaminen. Tämä on kyllä laput silmillä suunnittelua. Nähdään vain yksi paha mörkö ja se on yksityisautoilu. Väitän, että kaupungissa asuva, julkista liikennettä käyttävä ihminen voi saastuttaa muilla huonoilla valinnoilla luontoa paljon enemmän kuin maalla asuva omaa autoa käyttävä, luonnosta elintarvikkeita hankkiva haja-asutusalueen ihminen. Kaavoittajankin tulee muistaa, etteivät kaikki viihdy kaupungeissa eivätkä taajamissa. Meille syntyy suuri sosiaalipuolen ongelma, kun ihmiset tahtomattaan pakotetaan elämään ympäristössä, jossa he eivät viihdy.