Vanha sanonta kuuluu :"Terve sieluterveessä ruumiissa". Tätä oppia mielestäni noudatettiin koulumaailmassa jo 1900-luvun alussa. Kuitenkin vanhanajan kouluissa monet saivat kammon liikuntaan juuri koulussa. Silloin pakotettiin tekemään määrättyjää asioita. Monet eivät voineet sietää kilpailua. Toiset vihasivat tamburiinin ääntä tyttöjen jumppatunneilla. Nyt pitäisikin miettiä, mitä koululiikunnalle oikeasti tulisi tehdä, jotta jokainen nuori sataisiin jo nuorena ottamaan liikunnan luonnolliseksi osaksi päivittäistä rytmiä. Toki käytöstavat ja mieltymys tiettyihin asioihin opitaan myös kotoa. En olekaan huolestunut niistä nuorista, joiden kotona harrastetaan liikuntaa vaan niistä, joille tatä tapaa ei kotona opetata. Mielestäni koululiikunna pitäisi monipuolistua siten, että sitä kautta saataisiin tutuksi myös uusia liikuntamuotoja. Näistä voisivat kiinnostua myös muten liikuntaa harrastamattomat nuoret. Tämä olisi investointi tulevaisuuteen, koska näin saisimme myöhemmin terveydenhoitokuluja pienemmiksi.