Koko kevään mietin, miten viettäisin syntymäpäiviäni, kun edessä olivat pyöreät vuosipäivät. Hiljalleen kuitenkin päädyin juhlimaan niitä oikein kunnolla.

Juhannusviikolla leivoin ja siivosin. Juhannusta kuitenkin maltoin mennä viettämään mökillemme Utajärvelle.Meillä olikin siellä huollettavina kaksi karvapörriäistä Xosmo ja Pejk. Sää suosi ja aattona haimme perinteisesti juhannuskoivut ja vastakset, kohotimme lipun salkoon ja saunoimme savusaunassa. Verkotkin laskimme veteen ja saimmekin kaksi lohikalaa, joista toisen valmistimme grillissä ja toisen pakastimme parempia päiviä varten.Mitä juhannus olisikaan ilman savusaunan löylyjä ja vilvoittelua Oulujoessa!

Juhannuspäivän jälkeisenä sunnuntaipäivänä palasimme kotiin ja aloin valmistautua seuraavan päivän juhlaan. Mari leipoi makean täytekakun ja Katja voileipäkakut.

Maanantai-aamuna tein lohi- ja lihaleivät ja viimeistelin valmistelujani sisareni Irja-Liisan kanssa. Rainer nosti Suomenlipun salkoon ja olimme valmiita ottamaan vastaan vieraat.

Päivä oli niin ihana, että tunsin nuortuvani useita vuosia.Vieraita kävi sopivaan tahtiin niin, ettei liikaa ruuhkaa päässyt syntymään. Päivällä kävivät viralliset edustajat ja illalla lähisukulaisia ja aivan viimeiseksi paikalla kävi Oulujoen kirkkoherra.

Sain niin paljon onnitteluja, kehuja ja kiitoksia, että aloin melkein itsekin uskoa niihin. Toki seuraavana päivänä herättyäni arkeen huomasin edelleenkin olevani se sama Pirjo, joka olin aina ollut enkä sitä paitsi tuntenut itseäni yhtään vanhemmaksikaan. Oli kiva todeta, että ystävät ovat ne, jotka siivittävät meitä elämässämme!