Tammi-helmikuu on ollut töissä todella kiireistä aikaa. Töihin olen mennyt heti seitsemän jälkeen ja iltapäivälläkin päivät ovat venyneet pitkiksi. Työtaakan hiukan hellittäessä päätän pitää lomapäivän perjantaina 7.3.2008. Aamu valkenee aurinkoisena. Maassa on uutta valkoista lunta. Ilmassa on pientä pakkasta. Haen Kalevan, käyn suihkussa ja nautin aamukahvista rauhallisin mielin keittiöpöydän ääressä lehteä lukien ja TV:tä katsellen. Pakkaan matkatavarani Rainerin tennisvälineiden kanssa samaan matkalukkuun. Rainer itse on lähtenyt jo tiistaina Keski-Eurooppaan. Siinä rauhallista aamua viettäessäni havahdun tosiasiaan, että minunhan on viidentoista minuutin kuluttua lähdettävä lentokentälle. Hyppään autoon ja matka kohti Oulunsaloa alkaa.

Lentokentällä tapaan Prahan reissulta tutun rouvan ja niinpä matka kuluukin mukavasti seurustellen ja matkalukemisiksi varaamani lehdet jäävät lukematta.

Perillä Seutulassa minulla on pari tuntia aikaa lukea lehdet ennen kuin Berliinin kone ja Rainer tulevat. Hiukan ennen koneen laskeutumista Saul ilmestyy jo meitä vastaan. Pakkaudumme hänen lähes tuliterään autoonsa, jossa tuntuu nenään vielä uuden uutukainen tuoksu. Kilometrejä näyttää mittarissa olevan vasta 5000.

Saavumme Vartiokylään ja siellä meitä odottaa taas kerran ystävällinen emäntä ja monet, monet herkut. Illansuussa teemme kävelyretken meren rantaan Vartiokylän lahdelle. Taas kerran huomaan kateellisena, miten muualla maailmassa annetaan rakentaa loisteliaita taloja aivan meren rantaan. Mieleeni palaa viime kesän matka Kuopioon ja tutustuminen siellä rantarakentamiseen. Oulussa tuntuu joskus, että ihminen on kaiken pahan aa ja oo ja hänelle nyt ei ainakaan tulisi suoda mahdollisuutta rakentaa rantaan. Onhan se suojeltava rantoja, jotta pyöräilijät saavat kesäpäivinä ajella.

Lauantai kuluukin tenniksen merkeissä 55-vuotiaiden liigaa pelatessa. Kovin hyvin ei tullut menestystä. Täytyy toki mustaa, että Rainer ei ollut viikkoon mailaan koskenutkaan. Ilman voittoja ei sentään tarvinnut kotiin tulla, kun kuitenkin tuli yksi kaksinpelivoitto hyvällä pelillä. Illalla nautittiin taas Annelin herkullisista syömisistä.

Sunnuntaiaamu valkenee sateisen harmaana. Saul heittää meidät lentokentälle. Vaikka matkalla olisi kuinka mukavaa ja seura hyvää, kotiin on aina mukava tulla sateesta ja sumusta huolimatta.

Kävinköhän hakemassa Helsingistä sumut ja sateet?