Ministeri Vapaavuori otti tiukan kannan liikekeskusten rakentamiseen. Hyvä, että uskaltaa ottaa reippaasti kantaa. Kaupat sijoittuvat luontaisesti liikenneväylien varteen. Työmatkalaisille asiointi on helppoa, mutta muuten joutuu asiakseen autoilemaan kehäteille. Kun Oulussa ollaan, niin kaavoituksella tulisi ohjata liikekeskusten rakentamista myös Oulujokivarren suuntaan. Sehän olisi luonnollinen kaupungin kasvusuunta  niin asutuksen kuin liiketoiminnan kannalta. Nyt pitää reissata ristiin rastiin erikoisliikkeisiin päästäkseen. Asiaan on saatava muutos.

 En ymmärrä myöskään, miksi Oulujokivarren osayleiskaavassa rajoitettiin niin voimakkaasti omakotitalojen rakentamista haja-asutusalueille isoille tonteille. Kaupunki vetosi vuoden 1965 kantatilaperiaatteeseen tasapuolisuuden nimissä. Tyhmäkin osaa laskea, ettei tämä voi johtaa tasapuoliseen kohteluun vuonna 2008. Yksinkertaistettuna tämä voi tarkoittaa esimerkiksi, jos vuoden 1965 kantatila on jaettu tasan viidelle maanomistajalle samankokoisiin osiin ja kantatila saa rakennusoikeutta kolme rakennuspaikkaa ja kaksi maanomistajaa ei saa rakennusoikeutta.. Ovatko nämä kaksi samanarvoisia kolmen rakennusoikeutta saavan kanssa? 

Ydinkeskustaa yritetään pelastaa kallioparkin avulla, mutta sitäkin on noustu vastustamaan. Kaupunkia pitäisi kehittää uusilla ideoilla eikä vastustamisella.  Euroopassa on elävää kaupunkikulttuuria ja mukavaa matkustella kiitos umpikortteleiden. Niiden porttien takana voi olla aivan puistomainen rauha. Oulun keskustassa on rakennustehokkuus liian alhainen eikä muodostu yhtenäistä katukuvaa. Harvojen yhteen rakennettujen kortteleiden kohdalla onkin vilkasta elämää. Yksittäin sirotellut talot eivät vedä liikkeitä ja muodostavat vain tuulikujia. Kaavoitukseen tarvitaan muutos tältäkin osin. Yksittäisiä korkeita ”törötaloja” ei tarvita maisemanpilaajina. Taajamarakentaminen vaatii kypsää uuden sopeuttamista vanhaan. Taustastaan poikkeava uudistalo on yhtä groteski kuin tekisi ehjään hammasriviin mustan tekotorahampaan.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Merijalin rantaan on tulossa ns. korkealuokkaisia asuntoja, jollaisia mainostettiin myös aikanaan Torinrantaan ja Etu-Värttöön. Kokemukset näistä kahdesta jo toteutuneesta hankkeesta ovat olleet muuttajille karvaita, kun huoneisiin ei ole mahtuneet entiset huonekalut, säilytystilat ovat minimissään sekä äänieristys muistuttaa näkösuojaa. Pohjapiirustukset lähtevät arkkitehdin kädestä ja rakennusurakoitsijan toimeksiannosta, mutta asukkaan oikeusturvasta ei tuossa vaiheessa välitetä. Tähänkin tarvitaan muutosta. Se lähtee luottamusmiehistä, joiden tulisi valvoa kaupunkilaisten parasta hyvän rakennustavan ja muun normiston kannalta. Pitäisi uskaltaa olla eri mieltä virkamiesten, suunnittelijoiden ja rakennusliikkeiden kanssa ja ajaa omaa näkemystä.  Haukutulla 1970-luvulla oli rakentamisessa miniminormeja. Sen ajan taloissa on yhteisiä tiloja ja huoneet ovat tilavia. Merijalin sijoitteluun saatiin kansanliikkeen voimin muutosta ja sitten vasta luottamusmiehet heräsivät. Kun liikerakentaminen kaavoitetaan nelostien varteen ja asunnot soille, niin pitäisikö synnyttää joukkoliike Oulujokivarren kehityksen turvaksi ? Luottamusmiesten pitäisi uskaltaa rohkeasti olla erimieltä ja ajaa asukkaiden asiaa. Kaupoille ja asunnoille on kaavoitettava lisätilaa Muhoksen teiden suuntiin. Kaavoitus on turhan hidasta prosessia kaupungin monopolina. Jospa annettaisiin yksityisille mahdollisuus kaavoittaa sopiva alue. Se lisäisi valinnan vapautta. Nykyisellään kaavoitus koetaan ihmisten luonnollisen toimeliaisuuden ja viihtyvyyden kahlitsijana.