Kun neljä vuotta sitten lähestyimme kunnallisvaaleja kuten tänä vuonna. Lehtien palstoille ilmaantui kirjoituksia kallioparkin puolesta ja sitä vastaan. Tänään tuntuu kuin mitään ei olisi tapahtunut neljän vuoden aikana. Samoja kirjoituksia ja enstistäkin voimakkaammin saamme lukea lehtien yleisön osastoilta. Tällä asialla on helppo kerätä irtopisteitä oltiinpa asiasta joko puolesta tai vastaan. Molemmille kannanotoille löytyy varmasti tukea.

Itse olen miettinyt, kumpaa kallioparkki enemmän palvelee jalankulkijoita vai autoilijoita. Jalankulkijat tuntuvat olevan sitä mieltä, että kaupungin verorahoille löytyy parempaakin käyttöä kuin kallioparkin rakentaminen autoilijoille. Kun liikun kävellen kaupungin keskustassa, minusta on miellyttävämpää, että autot ovat maan alla. Kun liikun autolla keskustassa, onhan se toki vaivattomampaa kun ei tarvitse ajaa autoa tunneliin.

Monet vastustavat kallioparkkia,koska ovat sitä mieltä, että siihen käytettävillä rahoillla voitaisiin kehittää julkista liikennettä. Mielestäni nämä eivät ole kilpailevia vaihtoehtoja. Rakennettiinpa kallioparkki tai ei, julkista liikennettä on kehitettävä ja siitä on tehtävä kilpailukykyinen vaihtoehto yksityisautoliikenteelle.

Asuin 70- ja 80-luvun vaihteessa Helsingissä. Silloin siellä oli ajankohtainen aihe keskustelu Metron tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta noin pienessä kaupungissa kuin Helsinki siihen aikaan oli. Tänä päivänä kukaan ei voisi kuvitellakaan Helsinkiä ilman Metroa. Rakentamisella saatiin runsaat pakokaasut kaupungin keskustassa huomattavasti vähenemään.

Olen miettinyt, onko perääntyminen kallioparkkiasiassa edes todellinen vaihtoehto, kun kaava on jo hyväksytty. Mielestäni pitäisi keskustella siitä, mikä on oikea aikataulu sen rakentamiseen.